B12-vitamiini 29,90 € (normaalihinta 59,90 €)

Somavireen huippulaadukas B12-vitamiinisuihke on helppokäyttöinen ja riittoisa tapa nauttia tätä elimistöllemme tärkeää vitamiinia hyvin imeytyvänä suihkeena.

B12-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta
B12-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.
Sopii myös kasvissyöjille
Pakkauksesta riittää 110 annokseen

Ravintoaineet / vuorokausiannos

(1 suihke, 0,18 ml)
B12-vitamiinia (mikrog), 400 (16000 %*)
* = %-osuus vuorokautisen saantisuosituksen vertailuarvosta

Allergiat
  • Laktoositon
  • Gluteeniton
  • Sokeriton
  • Hiivaton
Annostus

Aikuisille 1 suihke suuhun vuorokaudessa.
Makeutettu ksylitolilla. Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia.
Ilmoitettua suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Tuote on säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.

B12-vitamiini pähkinänkuoressa

Ihmisen solut tarvitsevat B12-vitamiinia eli kobalamiinia ja foolihappoa nukleiinihappojen (DNA:n) valmistamisessa.
B12-vitamiinia on vain eläinperäisessä ruoassa. Mahassa vitamiini sitoutuu mahalaukun solujen valmistamaan sisäiseen tekijään, jonka mukana se imeytyy ohutsuolesta. Suolesta vitamiini siirtyy veren mukana muihin kudoksiin kantajavalkuaisen mukana.
B12-vitamiinin puutetta on pääasiassa ikääntyneillä. Yhdellä kymmenestä yli 65-vuotiaasta suomalaisesta on todettu B12-vitamiinin puute. Nuorilla se on harvinainen.

B12-vitamiinipuutoksen syyt

Iäkkäillä puutteen syy on yleensä B12-vitamiinin imeytymisen häiriö, jonka voi aiheuttaa surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti. Atrofinen gastriitti voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin seurauksena. Tällaista anemiaa kutsutaan nimellä pernisiöösi anemia.
B12-vitamiini ei imeydy, jos mahalaukku joudutaan poistamaan esimerkiksi syövän vuoksi. Tällöin tarvitaan elinikäinen B12-vitamiinihoito. Myös muiden mahalaukun ja ohutsuolen leikkausten jälkeen suositellaan herkästi B12-vitamiinin käyttöä. Lääkkeistä esimerkiksi happosalpaajat ja diabeteksen hoidossa käytettävä metformiini saattavat vähentää B12-vitamiinin imeytymistä. B12-vitamiinitaso kannattaa tutkia, jos näiden lääkkeiden pitkäaikaisen käyttämisen aikana esiintyy hermo-oireita tai anemiaa.
B12-vitamiinin puute voi syntyä myös riittämättömästä saannista. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet. Normaali ruokavalio sisältää moninkertaisen määrän B12-vitamiinia, jota ihminen tarvitsee hyvin pieniä määriä. Tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat (vegaanit) voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta, joten heille suositellaan B12-vitamiinilisää. Osaan vegaanien suosimista ruokavalmisteista on lisätty B12-vitamiinia. B12-vitamiini varastoituu maksaan. Varastoitunut määrä riittää pariksi vuodeksi tyydyttämään elimistön tarpeen, vaikka vitamiinin saanti loppuisi.

B12-vitamiinipuutoksen oireet

B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, minkä vuoksi sitä kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Anemian lisäksi veren verihiutale- ja valkosolumäärä voi olla selvästi normaalia pienempi.
Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä, jotka saattavat olla pysyviä. Hermoston oireita voi olla ennen anemian ilmenemistä.
Harvinaisempia oireita ovat kielitulehdus, laihtuminen ja ihon keltaisuus.

B12-vitamiinipuutoksen toteaminen

Epäily B12-vitamiinin puutteesta herää useimmiten, kun potilaalla on hermostollisia oireita tai anemia, jossa punasolujen tilavuus on suurentunut. Tällöin verestä tutkitaan B12-vitamiini, nykyään yleensä sen transkobalamiini II:een sitoutunut muoto. Useimmiten tarvitaan myös muita verikokeita. Joskus asian selvittämiseksi otetaan luuydinnäyte ja tehdään mahalaukun tähystys surkastuttavan (atrofisen) tulehduksen tutkimiseksi.
Tutkimukset tehdään kiireellisinä, jos hemoglobiini on hyvin matala tai verikokeissa nähdään selviä muutoksia myös valkosolujen ja verihiutaleiden määrässä. Tällöin verenkuvan perusteella voi herätä epäily pahanlaatuisesta veritaudista.

B12-vitamiinihoito

B12-vitamiinin puute korjataan vitamiinivalmisteella. Tavallisesti B12-vitamiini annetaan pistoksina, jolloin ollaan varmoja sen pääsystä elimistöön. Pistoksia annetaan alussa tiheämmin, mutta puutoksen korjauksen jälkeen ylläpitoon riittää yleensä pistos 1–3 kuukauden välein. Imeytymishäiriössä hoito on elinikäinen. Myös tablettihoito on mahdollinen ja jopa suositeltava erityisesti, jos B12-vitamiinin saanti ravinnosta on riittämätöntä.

Foolihappo ja sen puutos

Ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan foolihappoa, joten sitä pitää saada ravinnosta. Foolihappoa on erityisesti maksassa, vihreissä kasviksissa ja hiivassa. Kuumentaminen tuhoaa helposti foolihapon.
Raskaana olevan naisen foolihapon puute lisää sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa. Foolihapon tarve suurenee raskauden ja imetyksen aikana. Siksi raskauden aikana suositellaan foolihaponkäyttöä.
Foolihapon puute voi johtua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla. Keliakia ja muut suolistosairaudet voivat johtaa foolihapon puutteeseen huonontuneen imeytymisen vuoksi. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa foolihapon puutetta.
Epäily foolihapon puutteesta herää, jos todetaan anemia ja punasolujen tilavuus (MCV-arvo) on normaalia suurempi. Sairaus todetaan mittaamalla foolihappopitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina.

Ehkäisy

B12-vitamiinin ja foolihapon puutteen syntymistä voidaan ehkäistä huolehtimalla vitamiinien riittävästä saannista monipuolisesta ruokavaliosta. Tarvittaessa voidaan käyttää vitamiinitabletteja tai B12-vitamiinipistoksia.
Mahan limakalvon autoimmuunitulehdukseen liittyvää mahatulehdusta ei pystytä ehkäisemään. Mahan helikobakteeritulehdus aiheuttaa joskus mahalaukun limakalvon surkastumista (atrofiaa), jonka syntyä helikobakteerin hoito saattaa ehkäistä.