Ainesosat

Magnesiumoksidi, liivate (nautaperäinen), paakkuuntumisenestoaine (talkki), väri (titaanidioksidi).


Ravintoaineet / vuorokausiannos (1 ml)

Magnesium (mg), 400 (107 %*)

* = %-osuus vuorokautisen saantisuosituksen vertailuarvosta

Allergiat

• Laktoositon
• Gluteeniton
• Sokeriton

Annostus

1 kapseli vuorokaudessa.
Ilmoitettua suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Tuote on säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.

Magnesium pähkinänkuoressa

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Sitä on elimistössä 20–28 grammaa. Puolet magnesiumista on solujen sisällä ja lähes puolet sitoutuneena luustoon. Veressä elimistön magnesiumista on vähemmän kuin 1 %. Veriplasman magnesiumpitoisuus (viitearvot) on 0,7–1,0 mmol eli 17–24 milligrammaa litrassa.

Magnesiumin yleinen saantisuositus on 310–420 milligrammaa, miehillä lähempänä alueen ylärajaa, naisilla hieman alhaisempi. Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, muista kasviksista (peruna, hedelmät, marjat), juomista (kahvi ja mineraalivesi) ja maitovalmisteista.

Munuaiset osallistuvat elimistön magnesiummäärän säätelyyn. Jos magnesiumia saadaan paljon, sitä erittyy tavallista enemmän virtsaan.

Magnesiumin puute (hypomagnesemia)

Koska magnesiumia on lähes kaikissa elintarvikkeissa, terveellä ihmisellä ravinnosta johtuva magnesiumin puutostila on erittäin harvinainen. Sen sijaan suoliston imeytymishäiriön, esimerkiksi vaikean keliakian yhteydessä magnesiumin saanti voi olla niin vähäistä, että kehittyy puutostila.
Useimmiten magnesiumin puutoksen syynä on sen lisääntynyt poistuminen elimistöstä. Magnesiumia menetetään virtsaan runsaiden nesteenpoistolääkkeiden käytön aikana, pitkään jatkuneen alkoholin käytön seurauksena tai diabeteksessa silloin, kun huonon sokeritasapainon vuoksi virtsamäärät ovat suuria. Pitkällisessä ripulissa ja joidenkin suoliavanteiden yhteydessä magnesiumia voi poistua suuria määriä ulosteiden mukana.
Magnesiumin puutetta on kuvattu tehokkaiden happolääkkeiden ns. protonipumpun estäjien pitkäaikaisen jatkuvan käytön (yli 3 kuukautta) yhteydessä. Haitan yleisyyttä ei tunneta, se lienee varsin harvinainen.

Magnesiumin puutokseen liittyy väsymystä, oksentelua, lihasnykinää, vapinaa ja vaikeissa tapauksissa kouristelua. Puutoksen toteaminen on usein hankalaa. Pienentynyt veren magnesiumpitoisuus viittaa puutokseen, mutta puutoksen vallitessa veriarvo voi olla normaali, sillä solujen sisällä vallitseva puutos ei aina näy veressä. Magnesiumin puutokseen liittyy yleensä myös liian alhainen kaliumpitoisuus ja kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä.

Liikaa magnesiumia (hypermagnesemia)

Elimistön liiallinen magnesiummäärä on erittäin harvinainen. Liikaa magnesiumia ei elimistöön kerry terveelle ihmiselle ravinnon tai suun kautta nautittujen magnesiumvalmisteiden yhteydessä. Poikkeuksena ovat munuaisten vajaatoimintaa sairastavat sekä hyvin iäkkäät, joilla magnesiumvalmisteet voivat haitallisesti suurentaa magnesiumin veripitoisuuksia.

Joskus suonensisäisten ravitsemushoitojen yhteydessä elimistön magnesiumpitoisuus veressä saattaa suurentua liiallisesti.

Magnesiumin lääkkeellinen käyttö

Joissakin sairauksissa magnesiumia annetaan suonensisäisesti, vaikka selvää puutosta ei olisi todettu. Näitä sairauksia ovat esimerkiksi raskausmyrkytys, eräät sydämen rytmihäiriöt ja vaikea astmakohtaus. Niissä magnesiumilla on todettu olevan osuutta oireiden syntyyn ja magnesiumhoidolla hoitotulos on parempi.

Monissa muissa sairauksissa, esimerkiksi kohonneessa verenpaineessa, sepelvaltimotaudissa, aivoverenkiertohäiriöissä, päänsäryssä ja muussa kroonisessa kivussa, on epäilty magnesiumin puutoksella olevan osuutta oireisiin tai todettuihin muutoksiin. Lukuisissa hoitotutkimuksissa ei näissä sairauksissa magnesiumista ole kuitenkaan todettu olevan merkitsevää hyötyä.

Magnesiumvalmisteita käytetään yleisesti suonenvedon estämiseen, mutta niiden tehoa ei ole varmistettu pätevillä tutkimuksilla.